Käytettyjen autojen tuonnin kasvu on ongelma

Autoala vastaa Tekniikan maailman kolumniin käytettyjen autojen tuonnista

Kun samalla muistetaan, että Autoliiton mukaan kotimaasta hankitun käytetyn auton keskihinta on alle 4 000 euroa ja yksityisten kuluttajien hankkimien uusien autojen keskihinta noin 25 000 euroa, lienee selvää, että käytettyjen tuonnin kasvu syö uusien autojen kauppaa.

Käytettyjen autojen maahantuontiin erikoistuneet liikkeet pyrkivät usein vähättelemään ongelmaa. Tämä on ymmärrettävää. Mutta aina silloin tällöin myös tutkiva journalisti puhkeaa pohtimaan asiaa samasta näkökulmasta – Tekniikan Maailman toimituspäällikkö Ismo Virta viimeisimpänä

Tuoreessa käytettyjen autojen maahantuontiin ja niiden päästöihin liittyvässä kolumnissaan Virta pyrkii osoittamaan, etteivät ne itse asiassa ole sen suuripäästöisempiä kuin uutena kotimaassakaan myydyt autot. Käytettynä tuodut autot ovat vain suurempia.

Virta avaa ajatteluaan: taustalla on yksinkertainen fakta, että uudet kotimaassa myydyt autot ovat kooltaan paljon pienempiä kuin käytettynä maahantuodut, ja siksi niiden päästöt ovat pienemmät.

Jos päämääränä on saada liikenteen päästöjä laskettua ja ohjata kansalaista valitsemaan tarpeisiinsa sopiva, mutta mahdollisimman vähäpäästöinen auto, on älyllisesti epärehellistä pyrkiä puolustamaan suurten ja suuripäästöisten käytettyjen autojen maahantuontia sillä, että ”iso auto nyt on vaan iso”. Ja toisin kuin Virta väittää, myös auton iällä on merkitystä päästöihin, niin CO₂-päästöihin ja niin sanottuihin säänneltyihin päästöihin, jotka ovat olleet dieselparjauksen keskiössä. 

Autoala ei vastusta käytettyjen autojen maahantuontia. Itse olen usein painottanut, että jos lainsäätäjä on luonut puitteet, jossa kuluttaja tai autokauppias kokee kannattavaksi hakea käytetyn auton ulkomailta, on hänellä siihen oikeus – oman taloutensa taitavan suunnittelun kannalta jopa velvollisuus. Olemme vain todenneet, ettei käytettynä tuotujen autojen jatkuva kasvu ole kansantaloudellisesti tai liikenteen päästötavoitteiden saavuttamisen kannalta toivottavaa.

Autoala on ehdottanut käytettyjen autojen maahantuonnin kasvuun liittyvässä keskustelussa kahta toimenpidettä: niin kutsutun epävarmuusvähennyksen poistamista tai pienentämistä käytettyjen autojen arvonmäärityksessä – tällaista ylimääräistä alennustahan uusilla kotimaassa myytävillä autoilla ei ole. Mikäli epävarmuusvähennyksen poistaminen nähdään vaikeaksi, tulisi autoveroa laskea kautta linjan hallitusti pienin portain – markkinahäiriötä aiheuttamatta.

Jos taas olemme sitä mieltä, ettei liikenteen päästötavoitteista kannata välittää tai että paikkamme on Puolan, Romanian ja Kreikan joukossa puhdistamassa Länsi-Eurooppaa vanhoista dieseleistä, mikäpäs siinä. Tosin, viimeksi kun kurkkasin, Suomen kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet olivat karkaamassa ja kotimainen uusien autojen kysyntä laskemassa käytettyjen tuonnin kukoistaessa. Käytettyjen autojen maahantuonnin vuoksi Suomi menettää nykymenon jatkuessa noin 500 miljoonaa euroa arvonlisäverotuottoja neljän vuoden kehyskauden aikana.

Kolumni antaa ymmärtää nykyautoveron olevan varsin pätevä. Valtiovarainministeriö on samoilla linjoilla; he, jotka haluavat ostaa edustusautonsa tai ökymaasturinsa kalliina uutena Suomesta, maksakoot. Virran mukaan autoveron nerous piilee siinä, että ”se ohjaa aika yksinkertaisesti rahalla autovalintoja vahvasti vähäpäästöiseen kalustoon” – siis pieniin ja keskikokoisiin autoihin.

Täten suuret, uutena kalliit ja suuripäästöiset autot olisi aivan järkevää hankkia ulkomailta käytettynä. Ja vastaavasti kotimaasta tulisi puolestaan hankkia vain pienet ja pienipäästöiset autot. Logiikka mietityttää.

Itse lähden siitä, että on kansantaloudellisesti ja liikenteen päästövaikutusten kannalta järkevää ohjata kuluttajaa hankkimaan auto aina kotimaasta – uusi tai käytetty.

Jos kuluttaja tarvitsee tai haluaa suuren ja hiukan suuripäästöisemmän auton, tulee verotuksen kannustaa häntä ostamaan se uutena ja kenties pykälää pienempänä – ja siten pienipäästöisempänä – kotimaasta kuin käytettynä ulkomailta. Myös kotimaasta käytettynä hankkiminen olisi ulkomailta hankkimista järkevämpää – siis kansantaloudellisesti, sillä kotoa hankittu käytetty auto olisi todennäköisesti täällä aikanaan uutena myyty.

Faktantarkistajan roolissa Virta viittaa autojen käytettyjen autojen maahantuonnissa markkinajohtajan asemaa pitelevän yrityksen arvioon siitä, että heidän tuomiensa autojen keski-ikä on vain 3,5 vuotta. Tosiasiassa kyseinen yritys edustaa vain pientä osaa koko käytettynä tuotujen autojen määrästä.

Kaikkien viime vuonna Suomeen tuotujen käytettyjen autojen keski-ikä oli 8,1 vuotta. Toisin sanoen jokaista kyseisen yrityksen tuomaa 3,5-vuotiasta käytettyä autoa kohden joku toinen tuo keskimäärin 12 vuotta vanhan auton Suomeen. Viime mainittu luku käytettynä maahantuotujen autojen keski-ikänä on siis aivan yhtä oikea kuin 3,5 vuotta.

Kolumninsa lopussa Virta nostaa esille käytettynä tuotujen pistokehybridien osuuden jyrkän kasvuun. Niiden määrä on kivunnut tänä vuonna jo 13 prosenttiin. Myönnettävä on, tämä on pieni valopilkku. Tosin vain päästökehityksen kannalta – ei kansantaloudellisesti. Ja toisaalta, koko totuus käytettynä maahantuoduista autoista on edelleen se, että jokaista pistokehybridiä kohden tuodaan lähes neljä dieselautoa ja kaksi yli 10 vuotta vanhaa bensiinikäyttöistä autoa.

Kun Virta sivaltaa, että ”autoala voi reagoida tuontiautojen kasvavaan kysyntään joko valittamalla tai sopeutumalla”, on todettava, että autoala on varsin ahnaasti ollut hyödyntämässä valtion mahdollistamaa käytettyjen autojen tuontirallia. Eli huoli pois, näiltä osin autoala on siis varsin ketterä ja sopeutuva.

Toisaalta, me emme niele purematta nykyistä tilannetta, jossa käytettynä ulkomailta ostetun auton verotus on helläkätisempää kuin kotimaasta hankitun uuden, ja miksei käytetynkin auton. Nykytouhu vastaa hölmöläisten matonkutomista: toisesta päästä mattoa lyhennetään, jotta saadaan kuteita pidentämiseen.

Samaan aikaan kun päättäjämme ja ajatushautomomme puhuvat juhlapuheissaan ylevistä vuoden 2030 sähköautotavoitteista tai hiilineutraaliudesta, on Suomi jäämässä Euroopan sisäisessä liikenteen hiilivuodossa pysyvästi vastaanottavaksi maaksi. Automarkkinan lisäksi autoala on aidosti huolissaan Suomea koskevien päästötavoitteiden karkaamisesta, ja ilmastosta ylipäänsä.

Lopuksi on todettava, ettei käytettyjen autojen maahantuonnissa autojen keski-ikä tai päästöt suinkaan ole ainoa haittatekijä. Olivat autot kuinka pienipäästöisiä tai uusia tahansa, ne syövät kotimaisen autokaupan markkinaa, työllisyyttä ja siten kansantalouttamme. Kyseessä on aito ongelma.

Tero Kallio

Toimitusjohtaja, Autotuojat ja -teollisuus ry

Palaa otsikoihin