Autonomisen liikenteen edistäminen edellyttää uutta mahdollistavaa lainsäädäntöä ja aiempaa älykkäämpää liikenneinfraa
Autonominen liikenne on yksi suurimpia liikkumisen tulevaisuuden muutossuuntia, joka parantaa merkittävästi liikenneturvallisuutta, alentaa liikkumiskustannuksia, lisää liikkumisen mahdollisuuksia ja avaa tietä uusille liikkumispalveluille, helpottaa liikenneruuhkia ja vähentää päästöjä.
Euroopan autovalmistajien yhdistys (ACEA) on laatinut tiekartan autonomisen liikkumisen edistämistoimenpiteistä. Lainsäädännön lisäksi autonominen liikenne edellyttää merkittäviä investointeja fyysiseen ja digitaaliseen liikenneinfrastruktuuriin. Jo lähivuosina tarvitaan autonomisten järjestelmien laajamittaista ja rajat ylittävää testaamista todellisissa liikenneolosuhteissa.
ACEA:n tiekartta autonomisen liikenteen edistämistoimille.
Autonomisessa ajamisessa on eri tasoja alkaen tekniikasta,
joka auttaa kuljettajia auton ohjauksessa ja nopeuden hallinnassa, ja päättyen
tasolle, jossa autonominen ohjausjärjestelmä korvaa kokonaan ihmisen
kuljettajana. Täysin autonominen auto on varustettu tekniikalla, jonka avulla
se voi ymmärtää ja tulkita ympäristöään ja hallita autoa ja reagoida
liikennetilanteisiin itsenäisesti ilman kuljettajaa.
Nykyään markkinoilla on jo monia erilaisia kuljettajaa
avustavia järjestelmiä. Avustavat toiminnot suosittelevat toimia kuljettajille
tai tukevat kuljettajan itse tekemiä havaintoja. Esimerkiksi kuolleen
kulman varoitin on tyypillinen esimerkki avustavista toiminnoista. Edistyneet aktiiviset turvajärjestelmät puuttuvat ajamiseen
automaattisesti ja ne toimivat nopeammin ja luotettavammin kuin ihminen
kuljettajana. Esimerkkejä jälkimmäisistä ovat automaattinen hätäjarrutus (AEB) ja
erilaiset kaistanpidon järjestelmät (LKA), jotka puuttuvat ajamiseen
vaarallisissa tilanteissa. Uusi vuosina 2021-2025 voimaan astuva
turvallisuusasetus tuo uusiin ensirekisteröitäviin autoihin pakollisiksi varusteeksi monia kuljettajaa aktiivisesti avustavia järjestelmiä.
Matka autonomiseen ajamiseen on vielä pitkä, sillä sekä
teknologian kehitys että sen taustalla oleva lainsäädäntö ei ole vielä
2020-luvulla valmis autonomisen liikenteen laajamittaiseen yleistymiseen.
EU-tasolla tarvitaan muun muassa autonomisen liikenteen tutkimusta ja kehitystä
mahdollistavaa lainsäädäntöä ja yhdenmukaista autonomiseen ajoon soveltuvan
fyysisen ja digitaalisen liikenneinfrastruktuurin kehittämistä.
Suomen kannalta haasteena on infrastruktuurin laajuus ja
erityisesti alempi tieverkko, sillä autonominen liikenne asettaa paljon
vaatimuksia myös infran ominaisuuksille, mm. liikenteen ohjaukselle,
liikennemerkeille ja tiemerkinnöille sekä infran kunnossapidolle. Ajoneuvojen
keskinäinen verkottuminen tuo myös kyberturvallisuuteen liittyviä haasteita.
Vaikka Suomen valmiudet tietojärjestelmätasolla ovat EU-tasolla hyvät, isoja
haasteita on vielä ratkaistava ennen kuin ajoneuvot voivat verkottua siten,
että tietoa ajoneuvojen välillä voidaan siirtää vuorovaikutteisesti.
Suomi on jo aloittanut lainsäädännössään autonomiseen
liikenteeseen varautumisen. Lainsäädännön haasteet liittyvät ensisijaisesti
tietoturvallisuuteen ja ajoneuvojen tyyppihyväksyntälainsäädännön
uudistamistarpeisiin. Tämä edellyttää EU-aluetta laajempaa
lainsäädäntöyhteistyötä.