Autotuojien historia

Autotuojat ja -teollisuus ry:n edeltäjä Suomen automobiilikauppiaiden yhdistys perustettiin 27.1.1925. Autotuojat ry vaihtui yhdistyksen nimeksi 4.3.1955, jolloin myös säännöt uudistettiin ja yhdistyksestä muotoutui autojen maahantuojien yhteinen järjestö. Jäsenkunnan toimialueiden laajenemisen ja edunvalvonnan suunnan muutosten seurauksena yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 2017 Autotuojat ja -teollisuus ry:ksi.

Ensimmäiset vuodet

Syyt järjestön perustamiseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuntuvat tutuilta myös nykypäivän autokauppiaille. Tärkeimpiä syitä olivat autokaupan rahoitustilanne ja käytettyjen autojen kaupan järkevä ratkaiseminen. Kolmantena seikkana oli yhteisten markkinaponnistusten voimistaminen uusien autojen kaupan piristämiseksi.

Varsin pian yhdistyksen perustamisen jälkeen myös autoverolainsäädäntö tuli agendalle. Vuonna 1921 oli säädetty leimaverolaki moottoriajoneuvojen käytön verottamiseksi. Vuonna 1929 säädettiin ensimmäinen auton käyttöä koskeva verolaki ja vuonna 1957 V. J. Sukselaisen hallitus antoi esityksen väliaikaisesta autoverosta. Laki ja siinä tarkoitettu autovero oli tarkoitus lakkauttaa vuoden 1958 lopussa. Autovero on vieläkin voimassa ja on eräs EU:n korkeimmista.

1950-luvulta 1960-luvulle

Vuonna 1955 Autotuojat ry:n tärkeimmät teemat olivat jäsenten yhteisten etujen valvominen, jäsenistön edustaminen suhteessa valtiovaltaan ja muihin järjestöihin sekä toimia autotuonnin ja autokaupan terveen kehityksen edistämiseksi maassa. Tavoitteena oli myös vaikuttaa terveiden liittoperiaatteiden ja terveen kilpailun kehittämiseksi maassamme.

Toisen maailmansodan jälkeen uusien autojen myynti lähti liikkeelle vuonna 1946. Vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja valuuttapulasta johtuen tuontimäärät olivat riittämättömät kysyntään nähden. Tämä johti siihen, että uusien autojen kaupan väitettiin siirtyneen merkittävältä osilta mustaan pörssiin. Vuonna 1951 nelimiehinen toimikunta esitti henkilöautojen tuonnin säännöstelyä lisensioinnin kautta. Lisensiointi, valuuttasäännöstely ja eräiden Euroopan maiden kanssa solmittavat bilateraalisopimukset johtivat itäautojen suhteellisen osuuden voimakkaaseen kasvuun.

Linja-auto- ja kuorma-autokauppa vapautettiin jakelusäännöstelystä vuonna 1949. Autokauppa puolsi voimakkaasti henkilöautojen kaupan vapauttamista ja esitti 1950-luvun alussa vuotuiseksi tuontitarpeeksi 12 000 henkilöautoja ja 9 000 kuorma-autoa. Uusien autojen kaupan säännöstely jatkui vuoteen 1962. Aika oli raskasta myös jäsenten välisille suhteille, sillä tuontilisenssien jako kiristi kilpailijoiden välisiä suhteita. Valtion myöntämät lisenssit, joihin liittyi myös tarvittavan valuutan myöntäminen, toteutettiin käytännössä siten, että Autotuojien hallituksen kokouksessa jaettiin lisenssit maahantuojille. Tilanne oli niin haastava, että Autotuojien hallituksen puheenjohtajana toimi Asianajajaliiton silloinen puheenjohtaja varatuomari Åke Roschier-Holmberg.

Vuonna 1962 uusien autojen tuonti vapautui ja autojen tuontimäärä kasvoi merkittävästi. Kasvua rajoitettiin autoverolainsäädännöllä ja tiukentamalla ajoneuvojen maksuja koskevia säännöksiä. Autoveron korotuksen perusteena käytettiin myös vaihtotaseen alijäämäisyyttä. Itäautojen tuontia helpotettiin bilateraalikaupan perusteella keventämällä mm. niiden veroluonteisia maksuja ja maksuaikoja koskevia säännöksiä.

Edunvalvonnan vakiintuminen 1970-luvulla 

Autotuojat ry:n tärkeimpiä tavoitteita oli autokaupan vapauttaminen ja autoverotuksen alentaminen. Erityisesti 1970-luvulla ongelmaksi muodostui yhdistyksen jäsenten välinen erimielisyys siitä, millä tavalla autoveroa tulisi muuttaa. Erityisesti halvempia itäautoja tuovat maahantuojat vaativat, että heidän suhteellinen kilpailuetunsa ei saa heikentyä.

1970-luvun monet yritykset autoveron alentamiseksi eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Autoverotuksen kehitys kulki pikemminkin päinvastaiseen suuntaan. Vasta kun autokauppasuvun edustaja tuli valituksi kauppa- ja teollisuusministeriksi, avattiin pää autoveron alentamiselle. Autotuojat ry teki laskelmat, joilla osoitettiin, että autoveron alentaminen lisäisi tietyin edellytyksin myös valtion verotuloja. Tältä pohjalta löytyi yhteisymmärrys valtiovallan kanssa autoverotuksen asteittaiseen varovaiseen alentamiseen.

Autotuojat ry:n tärkeäksi tehtäväksi 1960- ja 1970-luvuilla vakiintui avoin vuoropuhelu viranomaisten kanssa sekä objektiivinen alaa koskevan tiedon tuottaminen. Autotuojat keräsi jäsenliikkeiltään muun muassa tietoja uusien autojen rekisteröinneistä. Näin uusien ajoneuvojen rekisteröinneistä saatiin tilastoja jo muutama kymmenen vuotta ennen Autorekisterikeskuksen perustamista.

Autotuojat on osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan myös yleiseen mielipiteeseen autoliikenteestä. 1960-luvulla alkanut voimakas radikalisoituminen oli tuonut mukanaan erilaisia kansalaisjärjestöjä, jotka kampanjoivat yksityisautoilua vastaan. Autoalan järjestöt, öljyala ja tukijana myös vakuutusala järjestivät muun muassa tietoiskuja ja laajan kampanjan kertomaan yksityisautoilun tarpeellisuudesta ja hyödyistä.

Päätehtävät viime vuosikymmeninä

Viimeisen 30 vuoden aikana Autotuojien tavoitteena on ollut eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkean autoverotuksemme keventäminen, verotuksen yksinkertaistaminen ja autokannan uudistaminen ympäristö ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen.

1980-, 1990- ja 2000-luvulla Autotuojien tärkeimmiksi tavoitteiksi vakiintui luotettavan tiedon tuottaminen autoalasta ja liikenteestä, viranomaisinformaatio sekä yhteistyö ja vuoropuhelu viranomaisten, tutkimuslaitosten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteena on myös ollut vaikuttaa lainsäädäntöön ja viranomaiskäytäntöön siten, että autoalan oikeutetut näkemykset otetaan huomioon. Vaikuttamisen tasutalla on ollut uusia näkökohtia avaavan tutkimustiedon välittäminen yhteistyössä tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa. Kansainvälistä tutkimusta voitiin hyödyntää kontakteilla ulkomaisten kollegajärjestöjen, autoalan kansainvälisten yhteisöjen sekä autovalmistajien kanssa.

Tärkeäksi tavoitteeksi nousi liikenneturvallisuuden edistäminen ja ympäristövaikutusten vähentäminen. Myös tiestön kunto nousi 1980-luvulta lähtien esille paitsi liikenneturvallisuustekijänä myös koko kansantalouden kannalta tärkeänä kasvutekijänä. 1980-luvulla Autotuojat osallistui autoalalla vallinneiden kilpailuneutraliteettia rajoittaneita esteiden ja itätuontiin liittyneiden erityisetujen purkamisen valmisteluun. Kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevia säännöksiä sekä liiketoimintaa koskevia reilun pelin sääntöjä vahvistettiin.

Ajoneuvoliikennettä koskeva tekninen lainsäädäntö sai yhdistyksen työssä tärkeän aseman 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin Autotuojien sekä raskaan että kevyen kaluston tekniset ryhmät yhdessä liikenneviranomaisten kanssa valmistelivat aluetta koskevaa kotimaista lainsäädäntöä. Euroopan yhteisöön liittymisen myötä 2000-luvulla toiminnan painopiste muuttui tältä osin.