Romutuspalkkio on Sampo

Tero Kallion blogi on julkaistu Autouutisten numerossa 1/2018 (autouutiset.com)

Valtion ja autoalan rahoittama romutuspalkkiokampanja käynnistyi taas vuoden alussa. Riemua riittää elokuun loppuun asti, mikäli hankkeelle varattu budjetti ei ennen sitä lopu. Romutuspalkkio maksetaan yksityishenkilöille, jotka vievät vanhan, yli 10-vuotiaan auton kierrätykseen ja hankkivat tilalle uuden vähäpäästöisen auton. 

Vanhan auton voi viedä romutettavaksi Suomen Autokierrätyksen vastaanottopisteeseen, joita on lähes 300 ympäri Suomea. Lähimmän vastaaottopisteen sijainti kannattaa tarkistaa Suomen Autokierrätyksen nettisivuilta (suomenautokierratys.fi). Nämä autopurkamot ja muut vastaanottopisteet ottavat vanhan auton maksutta vastaan, osa jopa noutaa sen kotoa.

Tiukat ehdot 1 500 ja 2 500 euron romutuspalkkiolle 

Nyt alkaneen romutuspalkkiokampanjan ehdot ovat aiempaa tiukemmat. 1 500 euron romutuspalkkion päästörajaa tiukennettiin vuoden 2015 kampanjaan nähden niin, että nyt uuden auton on alitettava 110 g/km hiilidioksidipäästötaso. Mikäli auto on sähkö-, kaasu-, vety- tai etanolikäyttöinen on romutuspalkkio 2 500 euroa. 

Lisäksi vanhan romutettavan auton tulee olla ollut liikennekäytössä romutushetken lisäksi myös jonain toisena ajankohtana edellisen kalenterivuoden aikana, ts. vuoden 2017 aikana. 

Vuonna 2015 järjestettiin ensimmäinen romutuspalkkiokokeilu, jonka tulokset olivat erinomaisia. Se nuorensi autokantaa, paransi liikenneturvallisuutta ja alensi liikenteen päästöjä. Romutuspalkkion myötä vuonna 2015 kierrätykseen tuli enemmän autoja kuin koskaan aiemmin. Se kasvatti automarkkinaa 8 000 uuden auton myynnillä, joista laskelmien mukaan noin 5 000 oli uusia uuden auton ostajia, ts. kauppoja, jotka olisivat ilman romutuspalkkiota jääneet toteutumatta. 

Mielenkiintoista oli myös huomata, että romutuspalkkion hyödyntäneiden joukossa oli normaalitilanteeseen nähden enemmän naisia ja 40 % ilmoitti, ettei ollut koskaan aiemmin elämässään ostanut uutta autoa. 

12 kuukauden omistusvaatimus romuautolle

Jotkut lainsäätäjät ja journalistit ovat olleet huolissaan siitä, että osa autoliikkeistä hamstraisi itselleen romuautoja varastot täyteen ja näin takaisivat jokaiselle uuden auton ostajalle romutuspalkkion. Tällä hamstrauksella pyrittäisiin tietysti kilpailuetuun suhteessa naapurikauppiaaseen. Varjopuolena olisi, että kampanjalle varattu kahdeksan miljoonan euron määräraha tulisi käytettyä alta aikayksikön. Se ei myöskään kohdistuisi pääosin vanhoihin liikennekäytössä oleviin autoihin, vaan ns. navetan takana makaaviin ajokelvottomiin yksilöihin.

Estääkseen tällaisen toiminnan eduskunta sääti romutuspalkkiolakiin romutettavaa autoa koskevan 12 kuukauden omistusvaatimuksen. Eli saadakseen romutuspalkkion uuden auton oston yhteydessä, kuluttajan tulee olla omistanut kierrätykseen tuomansa auto vähintään 12 kuukauden ajan romutushetkestä taaksepäin. 

Esitetty huoli oli sekä aiheellinen, että aiheeton. Aiheellinen siksi, että romutuspalkkiolla tavoitellaan sellaisia ihmisiä, jotka ajavat noin 20-vuotiaalla romutusikäsellä autolla, ja jotka eivät normaalisti ostaisi uutta autoa. Tavoitteena on siis houkutella ajossa olevia vanhoja, suuripäästöisiä ja liikenneturvattomia autoja kierrätykseen. Ei jakaa romutuspalkkiota sellaiselle, joka ei ennestään omistanut romutusikäistä autoa ja joka olisi ollut aikeissa ostaa uuden auton joka tapauksessa. 

Toisaalta, on niinkin, että jokaisen "navetantakuisen" öljyä maaperään päästävän auton kierrätykseen saaminen on sekin ympäristöteko ja siten kampanjan tavoitteen mukaista. Siinä mielessä rajauksen tarpeellisuuden voi myös kyseenalaistaa. 

"Eihän yli 15 vuotta vanhalla autolla ajavalla ole varaa ostaa uutta autoa, vaikka saisi 1 500 euron alennuksen!" 

Tähän väitteeseen olen törmännyt kymmeniä kertoja. Ja väitteen esittäjä on itse asiassa melkolailla oikeassa. Harvalla romutusikäisellä autolla ajavalla on varaa, tai muutoin halua ostaa uutta autoa edes alennuksen kera. On kuitenkin niin, että Suomessa on yli 800 000 vähintään 15-vuotiasta autoa liikennekäytössä. Mikäli näiden autojen omistajista edes yksi prosentti houkuttuu hyödyntämään romutuspalkkion, on se paitsi ajanut sille asetetun tehtävän, on myös valtion sille myöntämä määräraha tullut käytetyksi. Romutuspalkkiolla ei ole tarkoitus, tai edes mahdollista uusia koko autokantaamme kerralla. Se on siis hyvä laastari, tilapäinen apu jatkuvasti vanhenevan autokantamme nuorentamiseen, muttei pysyvä ratkaisu. Viimemainittu on luonnollisesti autoveron poisto. 

Jotkut ovat loukkaantuneet romutuspalkkiosta, sillä monella on vanha ja rakas auto, josta ei haluta luopua edes valtion maksaman palkkion houkuttelemana. Kaikille heille ja kaltaisilleni museoautoharrastajille tiedoksi: romutuspalkkio on vapaaehtoinen, eikä sitä ole pakko hyödyntää. Mielipahaan ei siis ole syytä. 

Romutuspalkkio on valtion ja autoalan yhdessä kustantama ylimääräinen alennus. Ei sellainen, jonka moni kehuu saavansa joka tapauksessa marssiessaan autokauppaan. Tämän vuoksi romutustodistusta, jota vastaan romutuspalkkion uuden auton oston yhteydessä saa, ei kannata heilutella heti autokaupan tuulikaapissa. 

Romutuspalkkio on melkoinen Sampo. Siinä voittavat kuluttaja valtion ja autoalan maksaman rahan muodossa, valtio kasvaneina auto- ja arvonlisäverotuottoina ja autoala vilkastuvan kaupan myötä. Voittajia luetellessa ei sovi unohtaa myöskään romutuspalkkiolle asetetuista tavoitteista tärkeimpiä: uudistuvaa autokantaa ja sen myötä parantuvaa liikenneturvallisuutta sekä liikenteen päästöjen vähenemistä. 

Tero Kallio

Kirjoittaja on Autotuojat ja -teollisuus ry:n toimitusjohtaja

Palaa otsikoihin