Lausunto luonnoksesta Verohallinnon päätökseksi vuodelta 2024 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista
Kiitämme mahdollisuudesta antaa lausunto luonnoksesta, joka koskee vuoden 2024 verotuksessa noudatettavia luontoisedun laskentaperusteita.
Autoedun kaavamaisia arvoja esitetään muutettavaksi korkotason huomattavan nousun perusteella siten, että ikäryhmän A autoedun perusarvoprosentit nousisivat 1,4 prosentista 1,5 prosenttiin. Autoedun yleisiä käyttökustannusten raha-arvoja ei ole esitetty muutettavaksi, sillä polttoaineen ja muiden käyttökustannuksiin sisältyvien hyödykkeiden hintataso ei ole muuttunut merkittävästi viime vuoden vastaavasta ajankohdasta.
Vapaan autoedun täyssähköautojen käyttökustannusten osuudesta vähennettävää euromäärää on esitetty nostettavan 120 eurosta 135 euroon sähkön hinnan alenemisen vaikutuksesta.
Luontoisetujen laskenta-arvioihin esitetyt muutokset ovat perusteltuja, sillä ne perustuvat korkokustannusten kasvuun ja energian hinnan muutoksiin. Vapaan autoedun käyttökustannusten laskennassa sovellettu täyssähköautojen, ladattavien hybridien ja kaasuautojen alemmat käyttökustannukset huomioon ottava vähennys on tärkeä, sillä se oikaisee näiden käyttövoimien verotuksen lähemmäs käypää arvoa.
Ehdotuksemme luontoisetupäätöksen tulkintaa helpottavan syventävän ohjeen tarkentamiseksi
Esitämme tässä lausunnossamme lisäksi muutamia tarkennuksia Verohallinnon laatimaan syventävään ohjeeseen, joka täydentää luontoisetupäätöksen tulkintaa.
1. Uushankintahinnan tulkinta
Luontoisedut verotuksessa -ohjeen kappaleen 7.4.1 mukaisesti vuoden 2015 alusta alkaen ensimmäistä kertaa käyttöönotetun auton uushankintahintana pidetään ostopäivänä voimassa ollutta automallin yleistä suositushintaa. Ostopäivän tulkinta ei kaikissa tapauksissa ole yksiselitteisesti tulkittavissa, sillä työsuhdeautoa ei tyypillisesti hankita työnantajayrityksen omistukseen ja ostopäivän käsite ei ole tämän takia aina selväpiirteisesti tulkittavissa. Ostopäivänä on vakiintuneesti tulkittu hetkeä, jolloin työnantajayritys tilaa auton käyttöön autoliikkeestä tai leasingyhtiöltä ja sopii hankittavan auton hinnasta. Auton yleinen suositushinta on määritetty tämän ajankohdan mukaisena uushankintahinnan laskennassa. Jos auton hintaa on myöhemmin muutettu, tilauspäivän on tulkittu muuttuneen ja suositushinnan hinnastopäivä on muutettu uuden sopimuksen ajankohdalle. Syventävän ohjeen ostopäivän määritelmä ei nykyisellään kuvaa tätä tulkintaa, joten esitämme, että määritelmä muutettaisiin seuraavasti:
Nykyinen muotoilu:
Vuoden 2015 alusta alkaen ensimmäistä kertaa käyttöönotetun auton uushankintahintana pidetään ostopäivänä voimassa ollutta automallin yleistä suositushintaa.
Ehdotus täydennetyksi muotoiluksi:
Vuoden 2015 alusta alkaen ensimmäistä kertaa käyttöönotetun auton uushankintahintana pidetään automallin yleistä suositushintaa, joka on voimassa, kun autosta tehdään tilaussopimus. Mikäli tilaussopimuksella sovittua auton hintaa muutetaan ennen auton luovuttamista asiakkaalle, suositushintana käytetään uusimman tilaussopimuksen ajankohdan mukaista suositushintaa.
2. Lisävarusteiden arvon laskenta
Päätöksen 20 §:n 2 momentissa määriteltyä euromääräistä lisävarusteiden arvoa korotettiin vuoden 2023 luontoisetupäätöksessä. Muutos oli perusteltu, sillä lisävarusteiden euromääräistä rajaa ei ollut tarkistettu lainkaan viime vuosikymmenten aikana. Tehty kertaluonteinen korotus 1 200 euroon kattaa karkeasti hieman alle puolet keskimääräisten erillisenä ostettavien varusteiden arvosta.
Lisävarusteiden verotettavan enimmäismäärän tulkinta on Verohallinnossa linjattu siten, että uutta rajaa sovelletaan ainoastaan sellaisiin autoihin, jotka on tilattu työsuhdeautoksi 1.1.2023 tai sen jälkeen. Esitämme, että tämä linjaus kirjattaisiin Verohallinnon syventävään ohjeeseen, sillä nykyisen muotoilun hankittu-termillä voidaan ajatella tarkoitettavan myös auton ensirekisteröinnin ajankohtaa.
Nykyinen muotoilu:
Muutoksella ei ole vaikutusta ennen 2023 vuotta hankittujen lisävarusteiden laskentaan.
Ehdotus täydennetyksi muotoiluksi:
Muutoksella ei ole vaikutusta lisävarusteiden laskentaan, jos auto on tilattu työsuhdekäyttöön ennen 1.1.2023.
3. Kiinteän hinnan soveltaminen kotilataussähkön hinnassa
Ladattavien autojen määrän kasvaessa yhä useammalla vapaan autoedun työsuhdeauton haltijalle syntyy laskutettavaa kotilataussähköä. Kotilataussähkön arvon määrittäminen on muodostunut ongelmalliseksi ja hallinnollisesti työlääksi, sillä palkansaajat eivät kaikissa tapauksissa saa sähkölaskultaan riittäviä tietoja sähkön hinnan määrittelyyn. Sähkön tarkan arvon määrittäminen vaatii vaikeatulkintaisten hinnoitteluperusteiltaan ja ajanjaksoiltaan vaihtelevien sähkölaskujen tulkintaa. Lähes kaikissa sähkösopimuksissa on muuttuvahintaisia kustannuseriä, joten kiinteähintaisissakin sopimuksissa yksiselitteisen hinnan määrittely ei ole täysin suoraviivaista. Muuttuvahintaisissa sähkösopimuksissa energian kokonaishinta sisältää useimmiten kiinteähintaisen siirtomaksun, mutta sähköenergian hinta voi vaihdella vuorokauden eri ajankohtina. Tuntihinnoitellussa pörssisähkössä tuntikohtaisen lataussähkön käytön (kWh/h) selvittäminen ja yhdistäminen kotitalouden maksamaan sähkön hintaan ei ole käytännössä mahdollista ilman erillistä alaliittymää latauspisteelle. Latauspisteen oman alaliittymän asentaminen aiheuttaisi puolestaan merkittäviä lisäkustannuksia.
Nykyinen edellytys halvimman hinnan käyttämisestä asettaa vaihtuvahintaisen sähkösopimuksen tehneet kotitaloudet epäoikeudenmukaiseen asemaan, koska käytännössä laskutusajanjaksoilla esiintyy aina nollatariffeja. Ladattavan auton käyttäjä ei käytännössä voi optimoida latausta edullisimpiin sähkön hintapisteisiin, vaan tyypillisimmin auto on aina kotona pysäköitäessä kytkettynä kotilatausasemaan, ja auto latautuu akun varaustilanteen mukaisesti.
Käytännöllisenä ratkaisuna ongelmalliseen tilanteeseen esitämme, että Verohallinto määrittelisi luontoisetupäätöksessään tai syventävässä ohjeessaan työsuhdeauton kotilataussähkölle kiinteän vuosittain päivitettävän korvaustason, joka sisältää sähköenergian lisäksi siirtomaksut ja veron. Hinta voisi perustua esimerkiksi Tilastokeskuksen kuukausittain päivittyviin energian hintatilastoihin[1], jossa sähkön keskihinta on määritelty kotitaloustyypeittäin. Menettely vastaisi polttoaineiden hintatasojen vuosittain tehtävää määrittelyä luontoisedun verotusarvojen laskennassa.
[1] Tilastokeskus, Sähkön hinta kuluttajatyypeittäin
https://pxweb2.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ehi/statfin_ehi_pxt_13rb.px/
