Volvo LV44-LV45 1928

Autotuojien historia

 

 

Ensimmäiset vuodet

 

Autotuojien edeltäjä Suomen automobiilikauppiaiden yhdistys perustettiin 27.1.1925. Se muutettiin 4.3.1955 Autotuojat ry –nimiseksi autojen päämaahantuojien yhteiseksi järjestöksi. Samalla yhdistyksen säännöt uusittiin.

 

Syyt järjestön perustamiseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen tuntuvat tutuilta myös nykypäivän autokauppiaille. Keskeisiä olivat autokaupan rahoitustilanne ja käytettyjen autojen kaupan järkevä ratkaiseminen. Kolmantena seikkana oli yhteisten markkinaponnistusten voimistaminen uusien autojen kaupan piristämiseksi.

 

Peugeot 202 CABRIOLET 1939 02Varsin pian yhdistyksen perustamisen jälkeen myös autoverolainsäädäntö tuli agendalle. Vuonna 1921 oli säädetty leimaverolaki moottoriajoneuvojen käytön verottamiseksi. Vuonna 1929 säädettiin ensimmäinen auton käyttöä koskeva verolaki ja vuonna 1957 V.J. Sukselaisen hallitus antoi esityksen väliaikaisesta autoverosta. Laki ja siinä tarkoitettu autovero oli tarkoitus lakkauttaa vuoden 1958 lopussa. Autovero on vieläkin voimassa ja on eräs EU:n korkeimmista.

 

1950-luvulta 1960-luvulle

 

Vuonna 1955 Autotuojat ry:n yhdistyksen keskeiset teemat olivat jäsenten yhteisten etujen valvominen, jäsenistön edustaminen suhteessa valtiovaltaan ja muihin järjestöihin, ja toimia autotuonnin ja autokaupan terveen kehityksen edistämiseksi maassa. Yhtenä keskeisenä tehtävänä oli myös vaikuttaa terveiden liittoperiaatteiden ja terveen kilpailun kehittämiseksi maassamme.

 

Toisen maailmansodan jälkeen uusien autojen myynti lähti liikkeelle vuonna 1946. Maan vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ja valuuttapulasta johtuen tuontimäärät olivat riittämättömät kysyntään nähden. Tämä johti siihen, että uusien autojen kaupan väitettiin siirtyneen merkittävältä osilta mustaan pörssiin. Vuonna 1951 nelimiehinen toimikunta esitti henkilöautojen tuonnin säännöstelyä lisensioinnin kautta.

 

Lisensiointi, valuuttasäännöstely ja eräiden Euroopan maiden kanssa solmittavat bilateraalisopimukset johtivat itäautojen suhteellisen osuuden voimakkaaseen kasvuun.

 

Todettakoon, että linja-auto- ja kuorma-autokauppa vapautettiin jakelusäännöstelystä vuonna 1949. Autokauppa puolsi voimakkaasti myös henkilöautojen kaupan vapauttamista ja esitti 1950-luvun alussa vuotuiseksi tuontitarpeeksi 1952 Ford Taunus12Mhenkilöautoja 12 000 kappaletta ja kuorma-autoja 9 000 kappaletta. Uusien autojen kaupan säännöstely jatkui vuoteen 1962. Aika oli raskasta myös jäsenten välisille suhteille, sillä tuontilisenssien jako, johon Autotuojat merkittävästi myös osallistui, kiristi kilpailijoiden välisiä suhteita.

 

Valtion myöntämät lisenssit, joihin liittyi myöskin tarvittavan valuutan myöntäminen, toteutettiin käytännössä siten, että Autotuojien hallituksen kokouksessa jaettiin lisenssit maahantuojille. Tilanne oli niin haastava, että Autotuojien hallituksen puheenjohtajana toimi Asianajajaliiton silloinen puheenjohtaja varatuomari Åke Roschier-Holmberg.

 

Vuonna 1962 uusien autojen tuonti vapautui, autojen tuontimäärä kohosi merkittävästi ja tätä rajoittamaan varauduttiin autoverolainsäädännön merkittävällä kiristämisellä ja ajoneuvojen maksuja koskevien säännösten tiukentamisella. Maan vaihtotaseen alijäämäisyys oli syynä autotuonnin jatkuvaan kiristämiseen, joka ilmeni mm. useassa yhteydessä jo ennestään suoritettuina jo ennestään korkean autoveronSkoda Octavia 1959   a 0155 korotuksina. Itäautojen tuontia helpotettiin bilateraalikaupan perusteella keventämällä mm. asiakkaiden ajoneuvojen maksuja ja maksuaikoja koskevia säännöksiä.

 

Edunvalvonnan vakiintuminen 1970-luvulla 

 

Autotuojat ry:n keskeisenä tehtävänä oli autokaupan vapauttaminen ja autoverotuksen alentaminen. Erityisesti 1970-luvulla ongelmaksi muodostui Autotuojien jäsenten välinen erimielisyys siitä millä tavalla autoveroa tulisi muuttaa. Erityisesti halvempia itäautoja tuovat maahantuojat vaativat, että heidän suhteellinen kilpailuetunsa ei saa heikentyä. Prosentuaalisen autoveroalennuksen lisäksi Autotuojat ry:n ehdotukseen leivottiin myös markkamääräinen vähennystekijä, jonka myötä itäautojen tuojien hyväksyntä autoveroalennukselle varmistettiin.

 

Citroën Ami 6 Break 19651970-luvulla suoritetut monet yritykset autoveron alentamiseksi eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Autoverotuksen kehitys kulki pikemminkin päinvastaiseen suuntaan. Vasta kun autokauppasuvun edustaja tuli valituksi kauppa- ja teollisuusministeriksi ja hänen valotettuaan valtiovarainministeriön ja erityisesti sen budjettiosaston ajattelua valtiontalouden tavoitteista, avattiin pää autoveron alentamiselle. Autotuojat ry teki laskelmat, joilla osoitettiin, että autoveron alentaminen merkitsisi määrätyin edellytyksin myös valtion verotulojen kasvamista. Tältä pohjalta löytyi yhteisymmärrys valtiovallan kanssa autoverotuksen asteittaiseen varovaiseen alentamiseen.

 

Autotuojat ry:n keskeiseksi tehtäväksi 1960- ja 1970-luvuilla vakiintui yhteydenpito viranomaisiin liikennettä koskevien oikeitten yksityiskohtaisten tietojen toimittamiseksi. Autotuojat ry keräsi jäsenliikkeiltään tiedot uusien autojen rekisteröinneistä, jakoi yhteenvedot merkeittäin jäsenille ja viranomaisille. Täten luotettavat tiedot uusien ajoneuvojen rekisteröinneistä muutama kymmenen vuotta ennen Autorekisterikeskuksen perustamista tulivat onneksi tätä kautta kirjattua tietoon.

 

Kansallisten autonäyttelyiden järjestäminen ja erityisesti julkiseen mielipiteeseen vaikuttaminen muodostivat Autotuojien yhdistyksen keskeisen toimikentän. 1960-luvulla alkanut voimakas radikalisoituminen oli mm. tuonut mukanaan Enemmistö ry:n, joka voimakkaasti ja erityisesti MB W123 farmari 1976–1986Yleisradion tuella kampanjoi yksityisautoilua ja kansalaisten auton hankkimista ja käyttöä vastaan. Autoalan järjestöt, öljyala ja tukijana myös vakuutusala järjestivät merkittäviä tietoiskuja ja laajan kampanjan kertomaan yksityisautoilun tarpeellisuudesta ja sen hyvistä puolista kansalaisten kannalta. Enemmistö ry:llä oli merkittävä panos mm. taistelussa autoveron tasosta.

 

Päätehtävät viime vuosikymmeninä

 

1980-, 1990- ja 2000-luvulla Autotuojien keskeiset tehtävät säilyivät samana: oikean tiedon jakaminen autoalasta ja liikenteestä, viranomaisinformaatio sekä yhteistyö viranomaisten, tutkimuslaitosten ja järjestöjen kanssa. Yhtenä tavoitteena luonnollisesti oli vaikuttaa lainsäädäntöön ja viranomaiskäytäntöön siten, että autoalan oikeutetut näkemykset huomioitiin. Vaikuttamisen keskeinen keino on oikean ja tutkitun, uusia näkökohtia avaavan tutkimustiedon välittäminen. Tätä pohjustettiin yhteistyöllä eri tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa tehdyillä tutkimushankkeilla. Kansainvälistä tutkimusta voitiin hyödyntää koko ajan tiivistyneillä kontakteilla ulkomaisten kollegajärjestöjen, autoalan kansainvälisten yhteisöjen sekä autovalmistajien kanssa. Säännöstely ja yhteistyö viranomaisten ja alan järjestöjen kanssa kehittyi merkittävästi yhteisenä tavoitteena liikenteen haittojen vähentäminen, liikenneturvallisuuden edistäminen ja erityisesti ympäristökysymysten ratkaiseminen.

Myös tiestön kunto paitsi liikenneturvallisuuden kannalta tärkeänä seikkana, myös koko kansantalouden keskeisenä kasvutekijänä nousi erityisesti 1980 -luvulta lähtien voimakkaasti esiin.

Renault Espace 1984

1980-luvulla Autotuojat oli varsin keskeisessä roolissa, kun autoalalla vallinneita kilpailuneutraliteettia rajoittaneita esteitä ja itätuontiin liittyneitä erityisetuja purettiin. Kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevia säännöksiä sekä liiketoimintaa koskevia reilun pelin sääntöjä vahvistettiin.

Ajoneuvoliikennettä koskeva tekninen lainsäädäntö oli erittäin tärkeässä osassa yhdistyksen työssä 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla, jolloin Autotuojien sekä raskaan että kevyen kaluston tekniset ryhmät yhdessä liikenneviranomaisten kanssa valmistelivat aluetta koskevaa kotimaista lainsäädäntöä. Euroopan yhteisöön liittymisen myötä 2000 -luvulla toiminnan painopiste muuttui tältä osin selkeästi.

Viimeisen 30 vuoden aikana Autotuojien keskeisenä tehtävänä Honda Civic 04010kson ollut eurooppalaisittain poikkeuksellisen korkean autoverotuksemme keventäminen, järjestelmän yksinkertaistaminen ja autokannan uudistaminen ympäristö ja turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen. Tässä tavoitteessa on varsin hyvin onnistuttu. Jäsenkunnan toimialueiden laajenemisen ja edunvalvonnan suunnan muutosten seurauksena yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 2017 Autotuojat ja -teollisuus ry:ksi.

Järjestönä Autotuojat ry on pitänyt tärkeänä liikennettä koskevan tutkitun oikean tiedon välittämistä ja erilaisiin viranomaisyhteistyöryhmiin osallistumista. Alaa koskeva ajantasainen ja paras tieto, avoimuus ja rehellisyys ovat keskeiset tekijät järjestön uskottavuudelle ja sen esittämien näkökohtien hyväksymiselle niin julkisuudessa kuin viranomaispiirissä. Varsinkin uusin tutkimustieto, jota kansainvälisten yhteyksien kautta on pystytty hyödyntämään, on auttanut näissä toimissa. Näissä tehtävissä onnistumisen arvioivat ulkopuoliset.

Scania R 730 6x4 Highline peat transport 2011_Foto Jonas Nordin 11391-035

 


Tulosta sivu
Autotuojat ja-teollisuus ry • Ateneuminkuja 2 C, 10. krs • 00100 Helsinki
Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä